Ahkeruus kovankin onnen voittaa

Tänään lähettiinkin Suomelasta kohti tallia, taas vähän haikein mielin. Autossa mietittiin Terhin kanssa että me oikeesti aletaan treenaamaan meijän hoitohevosten kanssa. Eli me vedetään joka kerta kouluvääntöö ja sit joka neljäs kerta koulurata. Tarkotus ois viel tänä vuonna suorittaa C-merkki ja osa B-merkistä. Sit me viel puhuttii joulukuun esteklinikasta. (lähes sama kuin estevalmennus). Eli me mennään siihen samalle tunnille mä,amanda,noora ja rebecca ja jos siinä pitää olla 5 nii terhi tulee si meijän kaa. No sit tästä päivästä. Mentiin tänään myös ratsastaan koska ei menty tapilla ja aksulla nii saatiin mennä si omilla hoitohevosilla. Oli tosi kiva tunti, mut Ronja oli tosi hankala. Ekaks me taivuteltiin ja asetettiin niitä paljon ja sit tehtiin pysähdyksiä ravista ja sit siihen viel peruutus. Ronja ei meinannu pysähtyy ollenkaa se vaa kiemurteli. Meinas mennä jo hermo, mut eihän siit tulosta tuu jos ei jaksa sinnikkäästi yrittää. No kyllähän kerran se sitten onnistu täydellisesti. Terhi opetti mua ratsastamaan sillee et Ronja menis muodossa ja sit ku tajusin et mitä pitää oikeesti tehä nii Ronjahan menikin lopputunnin muodossa. Olin tosi ilonen, et saatiin nyt tääkin kunnolla onnistuun. Aluks mietin oikeesti et mitä tästä oikeen tulee ku heppa ei kuunnellu mitään. Mut lopputunnti oli niin täydellist. Perjantaina meenki sit hyppäämään. Päivitystä viimeistään silloin. Ja muuten, huomenna mennään Nooran, Kaisan ja Rebecan kanssa kaupunkiin. Sieltä nyt tuskin tulee mitään ostoksia, mutta mennäänhän nyt kuitenkin (: