| Tää on ekoista hoitiksista! |
Menin Ronjalla aina enemmän ja enemmän ja sit kerran hyppäsin sillä leikkitunnilla 50 cm. Se oli ihanaa ja halusin hypätä enemmän. Mut ne hyppäämiset jäi siihen. Menin aina sillä koulutunnilla ja me alettiin kehittyy. Se alko menee muodossa ja mä olin itekki ratsastajana paljon rennompi. Kesäloman alussa, me hypättiin kunnolla meijän tunnilla. Se oli ihan sairaan kivaa ja menin seuraavalla viikolla hyppärille.
Kesän aikana tapahtu oikeesti jotain. Meistä tuli oikeen huippupari ja me kehityttii huimasti. Aloin myös kehittämään tasapainoo menemällä Ronjalla ilman satulaa.
Heinäkuussa oli suomelan leiri ja menin sinne tottakai Ronjalla. Leiriviikko oli ikimuistoinen ja kesän ehdoton kohokohta. Haluisin sen takasin. Me oltiin laukkamaastois, maastois ilman satulaa, uittaa, hyppäämäs maastoesteit, ratsastamas kentällä, ratsastettiin kauppaan, ja yömaasto. Kaiken tän koin ronjan kanssa. Oli oikeesti maailman parasta.
Aloin hyppäämään Ronjalla enemmän ja kävin yksissä estekisoissa hyvin tuloksin. Oltiin ensimmäisiä ei sijottuneita eli viidensiä. Siitä tuli sit viel startti mestaruus josta sain kiertopalkinnon (lautasen) mitalin ja fleeceloimen. Sen jälkeen kävin kisakurssin ja nyt voinkin sitten ihan kunnolla kisata. Aloitin käymään myös vakkaristi sunnuntain estetunnilla.
Nyt ollaan oltukkin myös koulukisoissa. Ja kisaura jatkuu eteenpäin ja eteenpäin.



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti